Christian kiiruhti tuttua niittyä kohti. Hän, Adele ja Michael olivat viettäneet täällä aikaa ennenkin, joten ei ollut mikään yllätys, miksi Adele oli tänne tahtonut. Christian vilkaisi kelloaan ja arveli muiden jo olevan paikalla.
Niitylle pääsi kulkemalla pienen metsäntapaisen läpi, joten se oli mukavan suojaisa ja rauhallinen paikka viettää aikaa ystävien kanssa. Niityllä harvemmin kävi muita, vaikka se olikin oikein kaunis paikka. Christian puikkelehti puiden välistä vikkelästi ja erotti kauempana kaksi hahmoa. Adele ja Michael siis olivat jo ehtineet paikalle. Päästyään lähemmäs kaksikkoa hän heilautti kättään tervehdykseksi ja Adele vastasi siihen hymyillen.
Adele asetteli lautasia maahan levitetyn viltin päälle, kun Christian pääsi puhe-etäisyydelle. Michael etsi suuresta korista ilmeisesti jotakin tärkeää ja Christian päätti vain istahtaa Adelen viereen siniselle viltille.
”Sinähän tulit nopeasti”, Adele totesi hymyillen. Christian vain nyökkäsi ja Adele jatkoi tavaroiden asettelemista.
”Kuule Adele, taisin unohtaa haarukat”, Michael sanoi hetken päästä edelleen kaivellen koria, jos vaikka löytäisi ne haarukat.
”Voi ei. No, ei kai sille sitten mitään voi”, Adele huokaisi ja Michael loi tähän anteeksipyytävän katseen. Adele naurahti poikaystävänsä ilmeelle ja lähetti tälle suloisen lentosuukon. Christian katseli vieressä kateellisena ja yritti olla välittämättä ystäviensä hempeilystä.
”Joudumme sitten varmaan syömään käsin”, Christian sanoi hieman poissaolevana. Adele käänsi katseensa poikaan ja hymyili aurinkoisesti.
”Varmaankin niin. Mutta sehän tuo vain retkitunnelmaa”, Adele vastasi tuoden asian positiivisen puolen esiin. Christian aina ihmetteli, miten Adele jaksoi löytää kaikesta positiivisenkin puolen, mutta ehkä se johtui tytön muutenkin niin iloisesta luonteesta.
”Niinhän se tuo, mutta aion silti korvata tämän jotenkin ja taidankin tietää jo miten”, Michael sanoi ja pomppasi seisomaan. Adele katsoi häntä hieman ymmällään, mutta Michael vain virnisti salaperäisesti ja lähti metsän reunaa kohti.
”No sinne meni”, Adele totesi ja kääntyi katsomaan Christiania. Christian tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä väliin kohdatessaan Adelen suuret kirkkaat silmät, mutta kokosi itsensä.
Hetken oli hiljaista, eikä Michaelistakaan kuulunut mitään. Adele alkoi jo ihmetellä missä poika mahtoi viipyä, mutta odotti kuitenkin kärsivällisesti ja käänsi lopulta katseensa pois metsästä. Christian tajusi tilaisuutensa tulleen. Hän pääsi harvemmin olemaan kahden Adelen kanssa, sillä Michael oli lähes aina lähettyvillä. Nyt Michael oli jossain ja hän voisi viimeinkin paljastaa tunteensa Adelea kohtaan. Vaikka Christian tiesi, että Adele rakasti Michaelia, hän toivoi tytön muuttavaan mieltään.
”Kuule…”, Christian sanoi Adelen kanssa yhteen ääneen. Molemmat naurahtivat hieman, mutta kohteliaasti Christian antoi naisen kertoa asiansa ensin.
”Sitä vain, että olet ollut aika yksinäisen näköinen viime aikoina”, Adele aloitti ja Christian nyökkäsi ihmeissään. Näkyikö se niin selvästi? ”Ajattelin vain, että haluaisitko tutustua erääseen ystävääni? Hän on oikein mukava ja teillä voisi olla hauskaa yhdessä”, Adele jatkoi ja katsoi kysyvästi Christiania.
”Tuota… Öh…”, Christian änkytti. Totta kai hän tahtoi olla Adelelle mieliksi ja suostua, mutta ei hän uusia ystäviä tarvinnut. Itse asiassa hän ei halunnut muita kuin Adelen. ”En minä nyt niin yksinäinen ole”, Christian sai viimein sanottua.
”No näkeehän sen ja eihän sitä tiedä, jos vaikka ihastuisit”, Adele sanoi vihjailevasti hymyillen. Tämä ei yhtään helpottanut Christianin oloa. Ei hän halunnut ihastua muihin, eikä edes uskonut pystyvänsä siihen. Adele oli ollut jo pitkään Christianin ihastuksen kohde ja ehkä joku voisi sano, että jopa hieman pakkomielle.
”Uhm… No, ei siitä kai haittaakaan olisi”, Christian lopulta suostui ja Adele hihkui iloisena.
”Lähetänkin heti tekstiviesti Tildalle”, Adele sanoi ja hymyili silmät tuikkien. Christian jäi vain tuijottamaan Adelen kirkkaan sinisiä silmiä ja tämän kauniita, auringossa hohtavia, vaaleita hiuksia haaveileva hymy kasvoillaan. Hän havahtui ajatuksistaan, kun Adele käänsi katseensa kännykästään ja kysyi jotain.
”Chris, kuunteletko sinä? Oliko sinullakin jotain sanottavaa?”, Adele kysyi. Christian ravisteli ajatukset mielestään ja mietti olisiko tämä sittenkään hyvä hetki kertoa Adelelle. Tyttöhän oli juuri ehdottanut hänelle treffejä toisen kanssa, joten ehkä olisi parempi olla hiljaa vielä toistaiseksi.
”Hmm… En muista enää”, Christian vastasi, vaikka muisti kyllä täsmälleen asiansa, ”Ei se varmaan mitään kovin tärkeää ollut”.
”Ai, no ehkä se muistuu mieleesi vielä”, Adele harmitteli ja keskittyi tekstailemaan ystävänsä kanssa samalla, kun Michael hiipi hänen taakseen. Christian huomasi Michaelin ja oli sanomassa siitä Adelelle, mutta Michael viittoi häntä olemaan hiljaa. Hän tahtoi yllättää tyttöystävänsä.
Michael hiipi hiljaa aivan Adelen selän taakse ja kiersi kätensä tämän ympärille hellästi, pudottaen samalla suuren kimpun auringonkukkia tytön syliin. Adele kiljahti säikähdyksestä mutta hihkui pian iloisena yllätyksestä ja antoi pienen suukon Michaelille kiitokseksi. Adele keräsi keltaiset kukat ja asetti ne nojaamaan koria vasten.
”No saanko anteeksi?”, Michael kysyi hymyillen. Adele yritti näyttää mietteliäältä, mutta nyökkäsi lopulta nauraen iloisesti. Christian mietti millaista olisi seurustella Adelen kanssa. Antaa hänelle kukkia ja nauraa yhdessä. Se olisi varmasti mukavaa.
Aika kului nopeasti eväitä syödessä ja hieman jutellessa. Jossain vaiheessa Adele oli kaivanut jonkun lautapelinkin korista ja he olivat alkaneet pelata sitä. Adele istui Michaelin sylissä ja yritti keskittyä peliin, kun Michael pyöritteli tämän silkkisi hiuksia sormiensa välissä. Christian sen sijaan oli jälleen ajatuksissaan, vaikka yrittikin keskittyä peliin parhaansa mukaan.
Kun aurinko alkoi laskea ja maisema muuttui oranssiksi, Michael huomasi katsoa kelloa.
”Kello on jo kahdeksan”, Michael sanoi, ”Pitäisikö meidän jo pikku hiljaa lähteä?”. Adele pudisti päätään hieman. Hän tahtoi nauttia hetkestä vielä jonkin aikaa ja niin he jäivät vielä. He pelasivat vielä muutaman pelin ja keskustelivat niitä näitä, mutta lopulta Christian totesi, että olisi parempi lähteä ennen kuin tulee aivan pimeää. Aurinko oli jo laskenut ja oli hämärää, mutta luonnon keskellä tulisi nopeasti pimeämpää kuin kaupungissa.
”Adele?”, Michael kysyi syliinsä käpertyneeltä tytöltä, ”Et kai sinä nuku? Meidän pitäisi lähteä”. Michael herätteli Adelea samalla kun Christian alkoi keräillä tavaroita koriin. Adele heräsi hieman vasten tahtoaan, mutta hymyili kuitenkin iloisesti. Lopulta kolmikko sai kerättyä tavarat takaisin koriin ja jokainen lähti koteihinsa nukkumaan ja viettämään viikonloppua.
Kommentit