Vesi satoi, kuin saavista kaatamalla, kun Tommi ja Vanessa juoksivat nopeasti kohti leiriä. Päästyään leiripaikalle, he heittivät keräämänsä oksat lähelle nuotiota ja livahtivat lähimpään telttaan sadetta pakoon. Teltta olikin sopivasti Tommin, joten siellä ei ollut muita. Vanessa epäili muiden linnoittautuneen jonkun telttaan juoruilemaan.

Tommi potki märät kenkänsä teltan nurkkaan ja alkoi etsiä laukustaan kuivia vaatteita. Vanessa seurasi Tommin esimerkkiä ja potki hänkin kenkänsä pois. Pian Tommi kaivoikin esiin pari t-paitaa, joista Vanessa saisi toisen lainaan.

”Tuota… Tämä on vähän outo tilanne, mutta haluatko lainata kuivaa paitaa, ettet vilustu?”, Tommi kysyi epäröiden.

”Voisin lainatakin. Tämä paita on kyllä jo niin märkä, että se ei varmaan kuivu viikkoon”, Vanessa vastasi.

Tommi ojensi toisen paidoistaan Vanessalle, joka otti sen ilomielin vastaan. Olikin inhottavaa pitää päällä märkää paitaa, joka liimaantui ihoa vasten ärsyttävästi.

Ystävykset käänsivät selät vastakkain ja vaihtoivat vaatteet kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. Tommin paita oli Vanessalle hieman liian iso, mutta se ei tyttöä haitannut. Hyvä, että oli sentään jotain kuivaa päälle pantavaa. Vaihdettuaan vaatteet, Tommi ja Vanessa istuivat hetken hiljaa teltan nurkissa.

”Minulla on pelikortit laukussa, pelataanko?”, Tommi kysyi hiljaisuuden jatkuttua mielestään aivan liian kauan.

”Toki. Saadaanpahan edes jotain tekemistä”, Vanessa innostui.

Tommi kaivoi kortit laukustaan ja ojensi ne Vanessalle sekoitettaviksi. Vanessa sekoitti kortit nopeasti ja peli pääsi alkamaan.

Samaan aikaan toisessa teltassa, Sara makoili lukemassa jotakin mukaan ottamaansa kirjaa. Hän oli lukenut kirjaa jo jonkin aikaa, siihen kuitenkaan keskittymättä. Roni tunki Saran ajatuksiin ja Sara yritti vain unohtaa. Pian Sara kyllästyi kirjan sivujen tuijottamiseen ja paiskasi kirjan kauemmas. Sara vaihtoi hieman asentoa ja painoi päänsä alas. Miten vaikeaa olikaan unohtaa hyvä ystävä?

Elias ja Roni istuskelivat Eliaksen teltassa juttelemassa. Roni uskaltautui paljastamaan tunteensa Saraa kohtaan Eliakselle tämän udeltua asiasta monta tuntia.

”No… Mitenkäs Sara reagoi?”, Elias kysyi hetken hiljaisuuden kuluttua.

”Mitä luulet. Ei ole puhunut minulle mitään sen jälkeen, kun kerroin asiasta”, Roni tuhahti masentuneena, ”Eikä varmaan enää koskaan puhukaan”.

”Älä nyt. Varmasti Sara tulee juttelemaan, kunhan saa ajatuksensa ensin selvitettyä. Naisilla on katsos sellainen tapa, että he pitävät mykkäkoulua, jos eivät tiedä mitä sanoa”, Elias selitti tietäväisenä.

”Toivottavasti se mykkäkoulu ei jatku loputtomiin”, Roni sanoi.

”Turha siitä on huolehtia. Minua huolettaa enemmän, ovatko Tommi ja Vanessa jo palanneet. Sade tuntuu vain kovenevan ja kovenevan”, Elias vaihtoi aihetta.

”Hmh… Niinhän se taitaa tehdä”, Roni huokaisi.

”Hei, nyt lopetat sen Saran ajattelemisen ja keksitään jotain piristävämpää tekemistä”, Elias huudahti.

”Kuten?”, Roni kysyi.

”Kuten… Luetaan vaikka sarjakuvia”, Elias sanoi ja kaivoi matkakassistaan muutaman sarjakuvalehden.

Niinpä Ronikin päätti jättää Saran ajattelun edes hetkeksi ja nappasi lähimmän lehden luettavakseen. Eliaskin otti muutaman lehden ja asettui hieman parempaan asentoon lukemaan.

Tunnit kuluivat, mutta sade vaan jatkui ja jatkui, eikä sille meinannut näkyä loppua. Tommi ja Vanessa pelasivat korteilla, Sara yritti lukea ja Roni ja Elias selailivat sarjakuvia.  Telttojen seiniin ropisi suuria pisaroita, jotka saivat kankaan värähtelemään painonsa alla, ja ulkona maa alkoi muistuttaa suota. Linnutkin olivat vetäytyneet sateen suojaan, eikä metsässä liikkunut ketään.