Aurinko pilkisteli puiden latvoissa ja loi kauniita säteitä nuorten leiripaikalle. Taivaalla leijaili muutama hattarainen pilvi ja ruohonkorret kimaltelivat kosteana aamukasteen jäljiltä. Muutamat linnut aloittelivat aamuisia laulujaan ja oravat kiipeilivät vikkelästi puissa. Metsä tuntui uinuvan.
Vanessa heräsi ensimmäisenä ja kömpi ulos teltastaan verryttelemään puutuneita jäseniään. Vanessan kaivellessa tavaroitaan laukustaan, alkoivat muutkin heräillä. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki olivat jo kokoontuneet syömään aamupalaa nuotiopaikan ympärille. Vaikka nuotio oli sammunut kauan aikaa sitten, siitä hohkasi vielä hieman lämpöä, joka tuntui mukavalta viileänä kesäaamuna.
”Nukuittekos hyvin yön?”, Vanessa rikkoi viimein hiljaisuuden.
”Ihan hyvin”, kuului mutinana kaikilta.
”Miten sä jaksat herätä aikasin ja olla vielä pirteäkin?”, Roni kysyi Vanessalta haukotellen.
”Ehkä mä vaan oon luonnostaan niin pirteä”, Vanessa vastasi pirteästi.
”Joo, niin varmasti”, Tommi sanoi.
”No, olen”, Vanessa jankutti.
”Enhän mä muuta väittänytkään. Mutta jos sä kerran olet niin pirteä, niin miksi tänne ei oo haettu vielä puita iltaa varten?”, Tommi kysyi naurahtaen.
”En mä vielä ole ehtiny. Mä heräsin vasta. Ja olisihan sullakin ollut ihan hyvin aikaa hakea niitä”, Vanessa väitti.
”Olisi ollut, mutta mä halusin syödä ensin. Ja nyt kun oon jo syöny, nii lähdenkin hakemaan niitä puita”, Tommi vastasi.
”Oota hetki, mä tuun mukaan”, Vanessa huudahti ja nieli viimeisiä paloja leivästään.
Tommi jäi odottamaan Vanessaa hieman vastahakoisesti. Vanessa olikin nopeasti valmiina lähtöön ja kaverukset lähtivät kävelemään reipasta tahtia kauemmas leiripaikasta. Sara ja Roni jäivät Eliaksen kanssa vielä sammuneen nuotion ympärille. Sara ja Roni vilkuilivat toisiaan, kuitenkaan sanomatta mitään. Elias huomasi tämän ja ihmetteli asiaa hieman.
”Onko jotain tapahtunut?”, Elias viimein kysyi.
Sara ja Roni säikähtivät kysymystä hieman ja mutisivat kieltävän vastauksen.
”Teistähän näkee kilometrien päähän, että jotain on tapahtunut. Nyt kerrotte”, Elias vaati.
Kumpikaan ei vastannut mitään, vaikka Elias kuinka yritti udella. Lopulta Elias kyllästyi ja ystävykset alkoivat keräillä tavaroitaan kasaan. Aurinko paistoi jo kirkkaana korkealla taivaalla, kun kaikki tavarat oli saatu kerättyä.
Samaan aikaan Tommi ja Vanessa juoksentelivat pitkin metsää keräilemässä risuja ja pieniä oksan pätkiä iltaa varten. Puista pudonneita kuivia oksia löytyikin varsin paljon ja pian molemmilla olikin isot kasat suuret kasat risuja käsivarsillaan. Tommi ja Vanessa pysähtyivät levähtämään erään suuren kuusen varjoon. Taivaalle alkoi kerääntyä hieman pilviä ja aurinko pilkisteli niiden takaa heikosti.
”Kohta taitaa alkaa sataa”, Tommi totesi.
”Niinpä taitaa”, sanoi Vanessakin katsahdettuaan taivaalle, ”Ollaan tässä vielä hetki ja mennään sitten”
”Okei. Mitä luulet Saran, Ronin ja Eliaksen tekevän tällä hetkellä”, Tommi kysyi.
”Hmm… Kaipa ne on sadetta piilossa teltoissaan”, Vanessa vastasi mietittyään hetken.
Pilvet kerääntyivät entisestään ja aurinko jäi kokonaan niiden taakse piiloon. Pian taivas tummui ja ensimmäiset pisarat putoilivat laiskasti maahan. Vanessa ja Tommi keräsivät oksansa ja lähtivät juosten takaisin leiripaikalle kastuen perusteellisesti sateen vain kiihtyessä.
perjantai, 16. maaliskuu 2012
Kommentit