Ilta hämärtyi todella nopeasti, eikä mennyt kauaakaan kun oli jo aivan pimeää. Vanessa ja Elias sytyttivät nuotioon tulen ja istuutuivat sen ympärille. Hetken kuluttua muutkin liittyivät mukaan ja nuoret alkoivat kertoa erilaisia kauhutarinoita toisilleen.

”… Ja tyttö avasi narisevan oven hitaasti. Kun tyttö katsoi oven raosta sisälle huoneeseen, hän näki…”, Vanessa kertoi ja piti tauon nostaakseen jännitystä.

”Niin, mitä se tyttö näki?”, Sara inahti säikkynä.

”…Tyttö katseli huonetta nurkasta nurkkaan, mutta huone oli tyhjä. Tyttö ei siis nähnyt mitään”, Vanessa jatkoi naurahtaen.

”Mitä?”, Tommi huudahti, ”Toi oli varmaan maailman huonoin kauhutarina”

Niin Tommi ja Vanessa aloittivat kiistelyn siitä, että kumpi osaa kertoa parempia tarinoita. Eliaskin liittyi kiistelyyn samalla, kun Roni ja Sara siirtyivät telttojen taakse kahdestaan.

”Ehkä täällä on vähän rauhallisempaa”, Roni naurahti.

”Joo, antaa noiden vaan tapella keskenään. Ehkä ne siitä joskus rauhottuu”, Sara totesi.

”No, onko sulla ollut kiva päivä?”, Roni yritti kehittää keskustelua.

”Onhan täällä ollut ihan kivaa. Väsyttää vaan kamalasti, kun herättiin niin aikasin”, Sara vastasi ja haukotteli päälle makeasti.

”On mullakin ollut kivaa, mutta kyllähän sitä alkaa vähän väsyttää”, Roni jatkoi.

”Onko sulla muuten tyttöystävää?”, Sara kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Tavallaan”, Roni vastasi lyhyesti.

”Tavallaan? Miten niin tavallaan on tyttöystävä?”, Sara kyseli.

”No, kyllä mä yhen Hennan kanssa seurustelen, mutta ei se oikein toimi. En mä enää Hennasta niin paljoa tykkää”, Roni selitti.

”Tykkäätkö sä sitten jostain toisesta?”, Sara kysyi vielä.

”Joo, oikeestaan tykkään. Se on yks tosi nätti ja mukava tyttö, mutta mä tiedän että se seurustelee”, Roni vastasi.

”Okei. Harmi, että sun ja Henna juttu ei oikein toimi. Saanko mä kysyä sen tytön nimeä, josta sä tykkäät?”, Sara sanoi.

Roni oli hetken hiljaa, kuin miettien mitä vastaisi. Sara katseli mietteliään näköistä poikaa odottaen vastausta, mutta antoi Ronin miettiä rauhassa. Hetken kuluttua Roni vilkaisi vieressään istuvaa Saraa hieman epävarman näköisenä ja raotti hieman suutaan, kuin vastatakseen kysymykseen. Roni ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan nojautui Saraa kohti ja suuteli tätä varovasti. Roni vetäytyi nopeasti kauemmas ja Sara jäi tuijottamaan poikaa hämillään.

”Öhm… Tuota…”, Roni yritti sanoa jotakin järkevää, mutta ei keksinyt mitään.

Sara oli aivan hiljaa ja tuijotti edelleen Ronia. Roni yritti päätellä tytön katseesta, mitä tämä ajattelisi, mutta Saran katse oli vain hämmentynyt.

”Sara… Sano jotain”, Roni pyysi hiljaisella äänellä, kuin kuiskaten.

”No… Äh… Anteeksi”, Sara sanoi takellellen, nousi nopeasti seisomaan ja kiirehti takaisin telttaansa.

Roni jäi vuorostaan katsomaan tytön perään hämmentyneenä. Poika odotti hetken ja oli jo lähdössä kohti Saran telttaa, mutta päättikin antaa tytön olla rauhassa. Olisi kai parempi antaa Saran sulatella asiaa hetken aikaa. Roni käväisi pikaisesti vielä nuotion ympärillä istuvien ystäviensä luona, mutta sulkeutui sitten telttaansa ajattelemaan vielä hetkeksi Saraa. Roni kuitenkin nukahti ajatustensa keskelle nopeasti raskaan päivän jälkeen, eikä herännyt edes muiden metelöintiin ulkona.

Sara istui vielä teltassaan kerraten tapahtunutta päässään uudelleen ja uudelleen.  Hän ei voinut uskoa, että Roni olisi ihastunut häneen. Kyllä hän Ronista piti, ehkä enemmänkin kuin ystävänä, mutta hetki vain oli väärä. Sara oli nyt onnellisessa suhteessa poikaystävänsä kanssa, eikä tahtonut riskeerata suhdettaan. Sara kellahti makuulleen ja katseli teltan ryppyisiä seiniä. Pian Sarakin nukahti, mutta toivoen, että suudelma olisi ollut vain unta.